Károly Garam oli aluksi varovainen kävellessään Marjan kanssa kaupungilla – päähän oli iskostunut vanhanaikainen käsitys leskinaisista (2024)

Elokuisena iltana kuusi vuotta sitten tyhjän hämeenlinnalaisen baarin mustalla nahkasohvalla istui kaksi leskeä.

Marja Myllyniemi ja Károly Garam olivat kohdanneet kadulla, ja Károly pyysi Marjan kanssaan paukuille baariin.

”Karon silmistä alkoi­ valua kyyneleitä, ja minäkin rupesin itkemään. Itkettiin siinä hulluina. Mulla oli pyörä, mutta en voinut ajaa sillä, joten otimme taksin tänne kotiini. Raahasin Karon ylös sisälle, riisuin kengät ja laitoin hänet nukkumaan. Aamulla lähetin hänet kotiinsa, vaikkei hän olisi halunnut lähteä”, Marja kertoo.

Sen jälkeen Károly soitti Marjalle, ja heistä tuli pari.

Károlyn puoliso Sirkka, jota hän kutsuu Iikaksi, oli menehtynyt äkillisesti muutamaa kuukautta aiemmin, toukokuun kymmenentenä, joka on myös Károlyn syntymäpäivä. Marjan puoliso oli kuollut massiiviseen aivoinfarktiin vuonna 2010, vain 64-vuotiaana juuri eläkkeelle jäätyään. Marja itse oli tuolloin 61-vuotias.

Niin Marja kuin Károly ovat tunnettuja hahmoja Hämeenlinnassa, Marja teatterintekijänä ja Mini-teatterin toiminnanjohtajana, Károly sellotaiteilijana.

Károlyn mielestä Marja oli kiinnostava tyyppi, temperamenttinen ja hyväpuheinen teatteriguru. Marjasta taas oli aina mukavaa kohdata Károly, sillä hänessä oli vetovoimaa. Hän kuitenkin tunsi Károlyn vaatimattomana ihmisenä, vaikka tämä edustaa tunnettua musiikkisukua ja hänen puolisonsa oli runoilija Pentti Saarikosken pikkusisko.

Marja oli myös Garamien perhetuttu ja kävi Károlyn kutsumana juhlistamassa heidän hääpäiväänsäkin Sirkan kuolemaa edeltävänä vuonna. Marja meni suuren orvokkikimpun kanssa ja juotiin samppanjaa.

Marja piti Sirkasta kovasti, häntä puhutteli tämän suorapuheisuus.

”Iikassa ja Marjassa on samoja piirteitä: räväkkyyttä ja hyvä huumorintaju”, Károly sanoo.

Aurinko ja ärripurri

Károlyn tavatessaan Marja oli päättänyt elää yksin, eikä rakkaus syttynyt salamana vaan kehittyi pikkuhiljaa. Ja se on seesteisempää kuin nuorena, kun ei enää ole hankittavina asuntoa eikä lapsia eikä työpaineita. He nauttivat jokaisesta terveestä ja iloisesta päivästä.

”Suuri ihanuus on, että kun aamulla heräämme, Karo on kuin aurinko, ei koskaan myrtsi. Miten hän pystyykin olemaan aina hyvällä tuulella? Minä taas olen huono-uninen ja aamuäreä”, Marja sanoo.

”Se, että olen hyvällä tuulella, johtuu sinusta”, heittää siihen Károly.

Károly toteaa, että on harvinaista löytää toinen samassa­ elämäntilanteessa oleva ihminen.

”Kunhan rakastuin. Hän on kiva likka­. Hänellä on hyvä huumorintaju. Hän hymyilee ja on reilu ja hauska ihminen ja osaa itkeäkin.”

Marjan mielestä Károlyssa on turvallisuutta ja rauhaa.

”Nyt rupeaa itkettämään. Minusta oli käsittämätöntä, että voisin joskus elää kuuluisan sellotaiteilijan kanssa, että riittäisin hänelle. Täytyy pitää onnenpotkuna ja lahjana, että olen saanut rinnalleni sellaisen ihmisen kuin Karo. Olen saanut tutustua uuteen itseeni hänen kanssaan, olla sellainen kuin olen.”

Kahdessa kodissa

Nykyään pari viettää yhdessä viikonloput perjantaista maanantaihin Marjan kotona, joka sijaitsee upeassa, venäläisille upseereille 1800-luvun lopussa rakennetussa kerrostalossa. Alun perin siinä oli kaksi kerrosta, mutta vuonna 1952 rakennettiin kolmas kerros Helsingin olympialaisiin tulleiden ulkomaalaisten toimittajien majapaikaksi. Juuri siinä kolmannessa kerroksessa asuu Marja. Talossa ei ole hissiä.

”Olen sitä mieltä, että on sun terveyden pelastus, kun muutaman kerran viikossa kävelet nämä raput edes takaisin”, Marja sanoo.

”Juuri muuta kuntoilua en jaksaisikaan, vaikka olen entinen maratoonari. Olen juossut viisi maratonia. Olisin paremmassa kunnossa nyt vanhana, jos en olisi juossut maratoneja. Se on kuluttanut niveliä”, Károly toteaa.

Hän ei tarvitse omaa tilaa ja aikaa kuten Marja. Silti erilliset asunnot ovat yksinkertainen ratkaisu. Kumpikin tulee toisen luokse silloin, kun siltä tuntuu.

Erossa ollessaan he soittavat toisilleen päivittäin. Marjan mielestä Károly on soittaessaan iloisella tuulella­, vaikkei hän maanantaisin aina mielellään lähdekään omaan kotiinsa.

Parin kotien välillä on kolme kilometriä. Sen Károly kulkee bussilla tai taksilla, Marja bussilla, kävellen tai pyöräillen.

Hissittömyys huolettaa

Alussa Marja vietti enemmän aikaa Károlyn kotona. Se sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa, ja siellä on sauna ja tiskikone, jota Károly ei Marjan mukaan koskaan käytä.

”Ainoa muutos, jonka halusin, oli oma nojatuoli. En halunnut istua Iikalle kuuluneessa tuolissa.”

Nykyään Marja käy Károlyn luona imuroimassa kerran kuussa – ja joskus salaakin.

Károly ei tee kotona ruokaa, mutta Marja kokkaa mielellään. Se on yksi syy siihen, että aikaa vietetään enemmän juuri Marjan asunnossa: siellä hänellä on tarvittavat työvälineet ja mausteet.

Upseerintalon hissittömyys huolestuttaa Marjaa. Hän pohtii, mitä tehdään, kun Károly ei enää jaksa nousta rappuja. Asettuuko yhteinen aika Károlyn asuntoon vai muuttaako Marja pois rakkaasta kodistaan ja etsii uuden lähempää Károlya?

”Ihannetilanne olisi, että asuisimme omissa kodeissamme samassa talossa.”

Parin tulotaso on suunnilleen sama, mutta Marjalla on isommat asumiskulut, koska hänen kotitalonsa on Museoviraston suojelema ja siinä on tehty paljon remontteja. Ruokalaskut he jakavat puoliksi, koska Marja tekee paljon ruokaa. Ravintola-ateriat maksaa Károly.

Ei aikaa riitelyyn

Marjan mielestä molemmat ovat jääräpäisiä ja myös eri mieltä asioista, kuten siitä, ettei Károly näe syytä hankkia uusia vaatteita tai kenkiä riittävän nopeasti, vaan vasta sitten, kun meinaa liukastua bussipysäkillä. He ovat riidelleet kuuden yhteisen vuoden aikana korkeintaan leikisti.

”Olen sitä mieltä, ettemme rupea riitelemään, koska meillä on liian vähän aikaa siihen”, Károly sanoo.

Eri taiteenaloja kaksi ammattilaista katsoo erilaisin silmin. Kun Marja hihkuu ja innostuu klassisen ­musiikin esityksessä, Károly saattaa huomauttaa, että soitto ei ollut puhdasta.

Teatterissa Károly ei huomaa Marjan mielestä hienoja kohtauksia ja voi taputtaa­ väärässä paikassa. Hidasrytmisissä elokuvissa Károly pitkästyy, Marja taas selittää, että hitaushan on elämyksellistä ja tarkoituksellista.

Väittelyt kulttuurista ovat nykyisin heidän mielestään hauskoja, vaikka Károly onkin ollut sanoissaan varovaisempi­.

”En alussa uskaltanut sanoa Marjalle esimerkiksi, että musiikin kriteerit olivat hänellä aivan väärät.”

”Nyt, kuuden vuoden jälkeen, hän alkaa­ oppia, ettei minulle aina tarvitse olla mieliksi”, Marja sanoo.

Károly tunnistaa olevansa kohtelias. Marja toteaa, että­ suorastaan ylikohtelias, hyvän kotikasvatuksen saanut papin poika. Károlyn isä, pastori Lajos Garam lähti perheineen Unkarista Suomeen vuonna 1943 pakoon Hitleriä.

Lue myös:Näyttelijä Ritva Oksasella on ollut lapsesta lähtien yksi harrastus, jossa jopa näläntunne unohtuu

Emme ryhdy omaishoitajiksi

Ennen Sirkan kuolemaa Károly hoiti häntä pitkään, sillä vaimolla oli Alzheimerin tauti. He olivat naimisissa kuusikymmentä vuotta.

”Olen kysynyt Karolta usein, miltä tuntui, kun Iikka­ oli niin sairas. Hän ei ole valituksen sanaa sanonut”, Marja sanoo.

”Tykkäsin Iikasta ja se oli tärkeintä hoitosuhteessakin, vaikka viimeiset ajat eivät enää olleet kivoja. Lopussa hän ei enää iltaisin tuntenut minua”, Károly kertoo.

Marja ja Károly ovat sopineet keskenään, etteivät he rupea toistensa omaishoitajiksi. Molemmat ovat tehneet tarpeeksi töitä perheidensä ja lastensa eteen, joten he ajattelevat, että perhe pitää heistä huolen. Károly korostaa­, että hoitamisesta pitää sopia ajoissa, kun asiat vielä ovat hyvin.

”Ikä varjostaa onneamme. Karo on minua kahdeksan vuotta vanhempi ja kokee esimerkiksi matkustamisen raskaampana minä”, Marja sanoo.

Se, kumpi kuolee ensin, on jokapäiväinen keskustelunaihe. Kumpikin toivoo, että lähtö olisi nopea, kuten heidän puolisoillaan.

”Haluan kuolla ensin, sillä en kestäisi, että Karo kuolee ennen minua. Voi olla, että tulen debiiliksi, synkkämieliseksi ja erakoidun, kun minun olisi niin ikävä sinua­”, Marja sanoo.

”Pakko sun on kestää, mikäli niin käy”, Károly sanoo.

Kadullakin suudellaan

Suhteen alussa Károly oli varovainen kävellessään Marjan kanssa kaupungilla. Marjan mukaan miehellä oli perinteinen­ käsitys siitä, että lesken oli pahasta löytää uusi kumppani niin nopeasti.

”Ja hän on ihminen, joka haluaa suudella kadullakin. Nyt häntä saa toppuuttaa”, Marja kertoo hymyillen.

Károly katsoo nojatuolista Marjaa silmät loistaen ja koskettaa häntä hellästi tuon tuosta. Marja kertoo, että aamuisin herätessään he silittävät toisiaan.

”Fyysinen läheisyys on tärkeää. On harvinaista, että mies koskettaa naista niin monta kertaa päivässä kuin Karo. Onko se unkarilainen tapa?” Marja miettii.

”Äitini, joka oli pianotaiteilija, paijasi­ meitä paljon lapsina ja opetti hyväilemään. Isä ei sellaista tehnyt”, Károly kertoo.

Pariskunta myös laskee leikkiä kehoistaan: vatsoistaan ja löysistä lihaksista.

”Olen oppinut, ettei tarvitse peitellä itseään”, Marja sanoo.

Lue myös Anna.fi:Helmi-Leena Nummelan Tuija-äiti kysyy jokaisessa puhelussa tyttäreltään asiaa, jota hänen oma äitinsä ei muistanut kysyä

Rakkaus sanotaan ääneen

Marjan ensimmäinen puoliso kyllä osoitti hänelle huomiota ja huolenpitoa. Mutta hän ei muista, että tämä olisi­ kovin monta kertaa kertonut rakastavansa häntä.

”Karo sanoo varmasti joka päivä, että hän rakastaa minua­. Siihen on ollut vaikeaa tottua. Onko se totta? Mutta kyllä mä uskon, että se on.”

”Minulle on luontevaa kertoa Marjalle, että rakastan häntä”, Károly vastaa.

Elokuussa 2020 pari kihlautui, kun Marja kosi.

”Kävelimme kirkon lähellä olevan kellokaupan ohi ja vihjasin hänelle, mentäisiinkö kihloihin. Karo sanoi, että mennään vain. Mutta päätimme, ettemme mene naimisiin.”

Silti kihlaus on sitoutumisen ja rakkauden symboli.

”Rakastan häntä niin paljon ja niin pitkään kuin pystyn”, Károly sanoo.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/2024.